Valaisu kasvoille: tarkistuslista ennen kuin päätät, mikä valo riittää

Mihin lista auttaa ja milloin se kannattaa käydä läpi

Tämä on kolmas ja viimeinen osa valaisun käsittelystä. Aiemmin on puhuttu siitä, miksi pehmeä valo toimii; nyt kyse on päätöksestä. Ennen kuin lukitset paikan, lampun ja kameran, käy läpi muutama kysymys, jotka erottavat tasaisen valon kovista varjoista. Lista kannattaa lukea läpi silloin, kun olet rakentamassa kuvauspaikkaa ensimmäistä kertaa tai kun syysviikkojen hämärtyvät päivät muuttavat sitä, mikä toimi kesällä.

Hyvä valaisu ei vaadi kalliita välineitä. Tarvitset ikkunan tai lampun, vaalean pinnan ja kymmenen minuutin koekuvauksen. Kysymysten tarkoitus on estää tilanne, jossa huomaat varjot vasta, kun olet nauhoittanut kahdeksannen otoksen ja ääni on jo väsynyt. Kun päätökset on tehty rauhassa etukäteen, varsinaisella nauhoituskerralla voit keskittyä esitykseen.

Lue lista ensin kokonaan ja käy se sitten läpi kameran edessä, älä pelkästään päässäsi. Kasvot näyttävät kuvassa aina erilaisilta kuin peilissä, ja siksi jokainen kohta on helpointa tarkistaa pienessä koevideossa.

Mistä valo tulee ja kuinka suuri se on

Ensimmäinen kysymys: mistä valo osuu kasvoihisi? Paras lähtökohta on ikkuna, joka on edessäsi tai hieman sivulla, ja sinä katsot sitä kohti kameran takaa. Valo tulee silloin laajalta pinnalta, ja se pehmentää ihon sävyjä. Jos ikkuna on takanasi, kasvosi jäävät tummiksi ja tausta kirkastuu. Jos se on aivan sivulla, toinen puoli kasvoista putoaa varjoon.

Toinen kysymys koskee valonlähteen kokoa. Pieni, kirkas lamppu suoraan kasvoille tekee kovia varjoja nenän ja silmäkulmien alle. Iso ja himmeä lähde toimii paremmin. Syksyn pilvinen taivas on tässä apuna, sillä pilvet levittävät ikkunavalon tasaiseksi. Aurinkoisella päivällä suora valo kannattaa pehmentää ohuella valkoisella verholla.

Kolmas kysymys on etäisyys. Mitä lähempänä valonlähde on, sitä pehmeämpää ja samalla nopeammin himmenevää valo on. Kokeile istua noin metrin päässä ikkunasta ja katso, riittääkö kirkkaus ilman, että kamera joutuu nostamaan herkkyyttä ja tuottamaan kohinaa.

• Valo tulee edestä tai hieman sivulta, ei takaa
• Lähde on laaja ja pehmeä, ei pieni ja kova
• Etäisyys ikkunaan tai lamppuun on kokeiltu kuvassa

Varjot kasvoilla: mitä etsiä koevideosta

Kun olet valinnut paikan, nauhoita kymmenen sekunnin pätkä ja pysäytä kuva. Katso ensin silmiä: näkyvätkö molemmat silmät selvästi, vai peittääkö kulmakarvojen varjo toisen? Silmät ovat koe-esiintymisessä tärkein osa kuvaa, ja jos niissä ei ole valoa, katsoja menettää kontaktin.

Katso seuraavaksi nenän alta ja leuan alta. Pieni pehmeä varjo on normaali ja antaa kasvoille muotoa. Terävä, tumma viiva on merkki siitä, että valo tulee liian ylhäältä tai liian kovana. Ratkaisu on usein yksinkertainen: laske lamppua, siirrä sitä sivulle tai aseta kasvojen eteen valkoinen paperi tai levy heijastamaan valoa takaisin.

Lopuksi tarkista, onko toinen poski selvästi toista kirkkaampi. Pieni ero on luonnollinen, mutta jos toinen puoli katoaa, tarvitset joko toisen valonlähteen vastakkaiselle puolelle tai heijastavan pinnan. Vaalea seinä tai valkoinen kangas riittää hyvin kotioloissa.

• Molemmat silmät näkyvät ja niissä on valoa
• Nenän ja leuan alla vain pehmeitä varjoja
• Poskien välinen kirkkausero on pieni

Lampun valinta, väri ja kirkkaus

Jos ikkunavaloa ei ole, lamppu on hyvä ratkaisu, kunhan se on valittu harkiten. Kotitalouden pöytälamppu toimii, kun sen eteen laitetaan hajottava pinta, kuten ohut valkoinen kangas tai leivinpaperi, riittävän etäälle kuumenemisesta. Käytä lamppua, jonka valo on neutraalin valkoista, sillä keltainen ja sininen sävy muuttavat ihonvärin.

Sekoita harvoin kahta erisävyistä valoa. Jos ikkunasta tulee viileää päivänvaloa ja katossa palaa lämmin lamppu, kasvoille syntyy kaksi väriä, jotka on vaikea korjata jälkikäteen. Sammuta huoneen muut lamput kuvauksen ajaksi ja käytä yhtä johdonmukaista valonlähdettä.

Kirkkaus on viimeinen säätö. Tavoite on, että kasvot ovat selvästi taustaa kirkkaammat mutta eivät ylivalottuneet. Jos otsa tai nenänvarsi vaalenee täysin valkoiseksi, vähennä valoa tai siirrä lähdettä kauemmas. Syksyn lyhyinä päivinä lamppu on usein varmempi valinta kuin ikkuna, koska sen valo pysyy samana koko kuvausillan.

• Neutraali valkoinen valo, ei sekoitettuja sävyjä
• Hajottava pinta lampun edessä
• Ei ylivalottuneita kohtia otsassa tai nenänvarressa

Valon pysyvyys ja toistettavuus

Koe-esiintymisiä kuvataan harvoin yhdellä kerralla. Usein palaat samaan kuvaukseen päiviä myöhemmin, ja silloin valon pitäisi näyttää samalta. Merkitse siksi teipillä lattiaan tuolin ja lampun paikat sekä kirjoita muistiin etäisyydet. Näin saat saman tuloksen ilman uutta kokeilua.

Huomaa, että ikkunavalo muuttuu päivän mittaan. Jos kuvaat aamulla ja iltapäivällä, ero voi olla suuri. Valitse kuvausaika, jolloin valo on pehmeää, ja pysy siinä. Syksyllä pilvet ja matala aurinko tekevät valosta usein miellyttävämpää kuin kesän keskipäivällä, mutta myös arvaamattomampaa.

Jos kuvaat useamman otoksen peräkkäin, tarkista ensimmäisen ja viimeisen otoksen kirkkaus. Pilven siirtyminen aurinnon eteen voi tummentaa kuvaa kesken session. Silloin lamppu pelastaa, koska sen kirkkaus ei muutu.

Päätös: lukitse valo vai kokeile vielä

Kun olet käynyt kysymykset läpi, vastaa itsellesi yhteen asiaan: näkyvätkö kasvosi tasaisesti, ilman kovia varjoja, kahdessa peräkkäisessä koevideossa? Jos vastaus on kyllä, lukitse paikka, kirjaa asetukset ylös ja siirry äänen ja tiedoston tarkistukseen. Jos ei, muuta vain yhtä asiaa kerrallaan, jotta tiedät, mikä muutos auttoi.

Älä tavoittele täydellistä valoa. Tavoite on valo, joka ei häiritse esitystä ja jonka voi toistaa. Yksinkertainen, johdonmukainen asetelma on aina parempi kuin monimutkainen, jota et muista rakentaa uudelleen. Kurssilla harjoittelemme juuri tätä: pehmeän valon asettamista ikkunan tai lampun avulla niin, että kasvot näkyvät tasaisesti.

Jos jokin kohta jää epäselväksi, palaa koevideoon ja katso sitä ilman ääntä. Pelkkä kuva paljastaa valon ongelmat nopeammin kuin kuuntelu, ja sen jälkeen päätös on helppo tehdä.